Helsingin kaupunki on päättänyt purkaa Seurasaaren vanhan tanssilavan juuri juhannustanssien alla. Oliko tarpeen purkaa koko tanssilava, kun se olisi ollut helposti korjattavissa? Onko Helsingin kaupungin päätösten ja lupausten tavoitteena tuottaa mahdollisimman paljon kiusaa asukkaille? Aina kun on mahdollista purkaa jokin kohde, niin se puretaan – kun olisi tarkoituksenmukaisempaa, edullisempaa ja nopeampaa korjata. Miten on niin vaikeata suunnata enemmän voimavaroja huoltoon, kunnossapitoon ja korjauksiin?

Tuntuu, ettei Suomessa ja Helsingissä ei osata arvostaa vanhaa. Muulla maailmassa kyllä osataan korjata, kunnostaa ja ylläpitää vanhoja rakennuksia ja vanhoja ympäristöjä. Vaikka nykyään puhutaan ja korostetaan kestävää kehitystä, niin käytäntö on täysin päinvastainen – esimerkiksi rakennusten elinkaari on yhä lyhyempi.

Ellei Suomenlinna olisi Unescon maailmanperintökohde, niin purettaisiinko sekin vaarallisena? Suomenlinnaan olisi ollut pääsykielto jo vuosia sitten.