Maslovin tarvehierarkia ja ylösalaisin kääntynyt pyramidi

Maanantai 15.7.2024 - Pasi Syvänen

Jokainen on kuullut Maslovin tarvehierakiasta. Ensimmäisenä ovat hengissä säilymisen tarpeet, sitten turvallisuudet tarpeet jne. Ylimpänä itsensä toteuttamisen tarpeet. Maslovin tarvehierarkiaa on opetettu totuutena kuin jumalan sanaa.

Entisinä aikoina Marlovin tarvehierarkia varmaan olikin suuntaa antava totuus: riippumatta yhteiskuntamuodosta ensimmäinen tarve oli saada suuhunsa syötävää ja suojaisa paikka nukkumista varten ja vihollisten suojaksi, oli se sitten luola, teltta, iglu tai talo. Ihmiset myös muodostivat yhteenliittymiä: perheitä, sukuja, heimoja ja klaaneja turvatakseen elämisen ehdot. Yksin eläminen olisi merkinnyt melko varmaa kuolemaa.

Entisinä aikoina yhteiskuntamuodosta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippuen ylintä tarvetta ei voitu toteuttaa – kaikki eivät edes tienneet sellaisen olemassaolosta. Monissa yhteiskunnassa itsensä toteuttamisesta sai maksaa hengellään.

Nykyhään Maslovin tarvehieraksia on kääntynyt toisinpäin: itsekkyyden kasvaessa unohdetaan se, mistä kaikki alkaa. Itsekkyys on kunniassaan ja unohdetaan muut ihmiset. Tietenkin elämisen helppous on yks keskeinen syy tähän: enää ei tarvitse itse hankkia ruokaansa ja tehdä työtä ruoan eteen. Kaupasta voi ostaa ruokaa. Tarjouksesta voi saada edullisestikin. Luomuruoka voi maksaa vähän enemmän.

Jo kouluissa tätä korostetaan itsekkyyttä: uskotaan, että näin saadaan parempi yhteiskunta itsensä toteuttamisella. Hämmästyttävästi itsensä toteuttamisellekin on annettu suuntaviitat: ole kuuluisa, ole somevaikuttaja, rikastu tai muuta sellaista. Vaihtoehtoisia totuuksia ei oikein ole.

Suuruuden ja keskittämisen mania

Sunnuntai 30.6.2024 klo 15.24 - Pasi Syvänen

Lapsena asuin Kalliossa. Ikkunasta näkyi Hakaniemen tori. Kallion terveyskeskus sijaitsi muutaman sadan metrin päässä, Ympyrätalon takana.

Aikoinaan jokseenkin kaikilla Helsingin asuinalueilla oli oma terveyskeskus. Nyt niitä on karsittu rankalla kädellä. Tilalle on tullut muutamia suuria – Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskus tunnetuimpana.

Aikoinaan arviolta 90 prosenttia kaupunkilaisista pääsi oman kaupunginosansa terveyskeskukseen. Palvelut olivat lähellä. Nyt 90 prosenttia kaupunkilaisista joutuu matkustamaan päästäkseen terveyskeskukseen. Kalliolaisten ”oma” terveysasema on Kalasatama – kuten myös kulosaarelaisten ja herttoniemeläisten. Toki kaupunkilainen saa itse valita, millä terveysasemalla hän haluaa käydä, mutta ei se oikeastaan muuta asiaa.

Keskittäminen merkitsee kaupunkilaisten kannalta lisää matkustamista – joka tarkoittaa myös sitä, että aikaa kuluu enemmän. Tulee hankalammaksi hoitaa saman päivän aikana useita asioita. Keskittäminen palvelee korkeintaan HSL:ää lisääntyneinä matkustajamäärinä.

Elämme keskellä suuruuden ja keskittämisen maniaa – mutta mitä se palvelee? Terveyskeskukset ovat vain yksi esimerkki – Helsingissä rakennetaan isoja päiväkoteja, vaikka lasten vanhemmat tunnetusti haluaisivat lapsensa pieniin päiväkoteihin. Pienissä päiväkodeissa lapset saavat enemmän yksilöllistä huomiota.

Taannoinen koronaepidemia osoitti myös sen, että suuret yksiköt ovat haavoittuvaisia. Pienet yksiköt palvelisivat paremmin vastaavissa kriisitilanteissa – jos yksi yksikkö suljetaan, niin palveluja voi saada muualta. Kriisitilanteissa ison yksikön sulkeminen koskettaa isoa määrää kaupunkilaisia, koska isoa yksikköä on vaikea korvata.

Tuhannen euron seteli?

Lauantai 22.6.2024 - Pasi Syvänen

Euroopan keskuspankin pitkän aikavälin korko- ja inflaatiopolitiikan tavoite on epäsymmetrinen – Euroopan Unionin alueella pitäisi olla 2 prosentin inflaatio ja talouskasvu. 2000-luvun alkupuolen pankkikriisin johdosta EKP pumppasi tolkuttoman määrän rahaa liikkeelle, joka johti inflaatioon.

Inflaation lähtiessä laukkaamaan EKP ei enää pysynyt tavoitteessaan. Euroopan Unionin mahtivaltioiden Saksan ja Ranskan rahapolitiikka ja intressit vaikuttavat 60 prosenttisesti EKP:n päätöksiin. Suomi on pieni maa ja EKP:n ei tarvitse ottaa huomioon Suomen intressejä. Jos meillä olisi itsenäinen Suomen Pankki, voisimme tehdä omaa korko- ja talouspolitiikkaa.

Ennen euroa Suomen suurin seteli on tuhannen markan seteli – sininen Chydenius. Inflaation laukatessa nykyisten eurosetelien ostovoima käy yhä pienemmäksi. Häämöttääkö tulevaisuudessa tuhannen euron seteli – ja ehkä sitä suuremmatkin? Kyllähän nollia riittää – 1923 Saksan suurin seteli oli 100 000 miljardia markkaa. Vuonna 1946 Unkarin suuri seteli oli miljardin miljardin, eli siis triljoonan pengon seteli. Siinä on ykkönen ja 18 nollaa.

Helsingin kaupungin vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee

Sunnuntai 16.6.2024 - Pasi Syvänen

Helsingin kaupunki on päättänyt purkaa Seurasaaren vanhan tanssilavan juuri juhannustanssien alla. Oliko tarpeen purkaa koko tanssilava, kun se olisi ollut helposti korjattavissa? Onko Helsingin kaupungin päätösten ja lupausten tavoitteena tuottaa mahdollisimman paljon kiusaa asukkaille? Aina kun on mahdollista purkaa jokin kohde, niin se puretaan – kun olisi tarkoituksenmukaisempaa, edullisempaa ja nopeampaa korjata. Miten on niin vaikeata suunnata enemmän voimavaroja huoltoon, kunnossapitoon ja korjauksiin?

Tuntuu, ettei Suomessa ja Helsingissä ei osata arvostaa vanhaa. Muulla maailmassa kyllä osataan korjata, kunnostaa ja ylläpitää vanhoja rakennuksia ja vanhoja ympäristöjä. Vaikka nykyään puhutaan ja korostetaan kestävää kehitystä, niin käytäntö on täysin päinvastainen – esimerkiksi rakennusten elinkaari on yhä lyhyempi.

Ellei Suomenlinna olisi Unescon maailmanperintökohde, niin purettaisiinko sekin vaarallisena? Suomenlinnaan olisi ollut pääsykielto jo vuosia sitten.

Epäviihtyisä kaupunki vuoteen 2050 mennessä?

Sunnuntai 2.6.2024 - Pasi Syvänen

Mitä yhteistä on Malmin lentokentällä ja Viikin ampumaradalla? Molemmat olivat suosittuja yleisön parissa, mutta Helsingin kaupunki päätti lakkauttaa ne – Malmin lentokentän vedoten asuntorakentamiseen, Viikin ampumaradan tilalle luvattiin rakentaa ampumaurheilukeskus. En kannata kumpaakaan hanketta. Malmin lentokenttä ja Viikin ampumarata olivat molemmat ahkerassa käytössä, ja niiden poistuminen synnytti suuren aukon.

Helsingin kaupungilla on tavoite 850 000 asukkaasta vuoteen 2050 mennessä. Mutta kaupunki unohtaa asukkaiden liikunta- ja harrastustarpeet ja -toiveet. Olenko ainut ihminen, joka kaipaa liikunta- ja harrastusmahdollisuuksia – ilman, että tarvitsee ajaa sataa kilometriä saadakseen harrastaa. Kuinka merellinen Suomen pääkaupunki voi kuvitella, että 850 000 asukkaan minimetropoli-nukkumalähiö kiinnostaa vaikkapa matkailijoita – varsinkin, koska Helsinki häivyttää myös merellistä imagoaan häätämällä veneilijät ja venepaikat pois rannoiltaan. Vuonna 2050 näemme täyteen ahdetun pääkaupungin, jossa ei kukaan ei viihdy – varsinkaan, koska viheralueiden tuhoamisessa kaupunki kunnostautuu erinomaisesti.

Pääkaupunkina Helsingin pitäisi ymmärtää, että se on vastuullinen toimija koko Suomea ajatellen. Nyt Helsinki näyttää huonoa esimerkkiä - tai ehkä kaupungilla on jokin oraakkeli, että tulevaisuudessa matkailijat tulevat katsomaan kaupunkia, missä kaikki tarpeellinen ja kaunis onnistuttiin tuhoamaan.