Suuruuden ja keskittämisen mania

Sunnuntai 30.6.2024 klo 15.24 - Pasi Syvänen

Lapsena asuin Kalliossa. Ikkunasta näkyi Hakaniemen tori. Kallion terveyskeskus sijaitsi muutaman sadan metrin päässä, Ympyrätalon takana.

Aikoinaan jokseenkin kaikilla Helsingin asuinalueilla oli oma terveyskeskus. Nyt niitä on karsittu rankalla kädellä. Tilalle on tullut muutamia suuria – Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskus tunnetuimpana.

Aikoinaan arviolta 90 prosenttia kaupunkilaisista pääsi oman kaupunginosansa terveyskeskukseen. Palvelut olivat lähellä. Nyt 90 prosenttia kaupunkilaisista joutuu matkustamaan päästäkseen terveyskeskukseen. Kalliolaisten ”oma” terveysasema on Kalasatama – kuten myös kulosaarelaisten ja herttoniemeläisten. Toki kaupunkilainen saa itse valita, millä terveysasemalla hän haluaa käydä, mutta ei se oikeastaan muuta asiaa.

Keskittäminen merkitsee kaupunkilaisten kannalta lisää matkustamista – joka tarkoittaa myös sitä, että aikaa kuluu enemmän. Tulee hankalammaksi hoitaa saman päivän aikana useita asioita. Keskittäminen palvelee korkeintaan HSL:ää lisääntyneinä matkustajamäärinä.

Elämme keskellä suuruuden ja keskittämisen maniaa – mutta mitä se palvelee? Terveyskeskukset ovat vain yksi esimerkki – Helsingissä rakennetaan isoja päiväkoteja, vaikka lasten vanhemmat tunnetusti haluaisivat lapsensa pieniin päiväkoteihin. Pienissä päiväkodeissa lapset saavat enemmän yksilöllistä huomiota.

Taannoinen koronaepidemia osoitti myös sen, että suuret yksiköt ovat haavoittuvaisia. Pienet yksiköt palvelisivat paremmin vastaavissa kriisitilanteissa – jos yksi yksikkö suljetaan, niin palveluja voi saada muualta. Kriisitilanteissa ison yksikön sulkeminen koskettaa isoa määrää kaupunkilaisia, koska isoa yksikköä on vaikea korvata.